perjantai 8. heinäkuuta 2016

Loppusanat by Sami

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tälläkin kertaa. Unohtumaton Japanin harjoittelujakso on siis todellakin takanäpäin.

Tätä tekstiä kirjoitellessa istuiin lentokoneessa, ja kovasti odotellen, että viimeiset kuusi tuntia lentomatkasta menisivät nopeasti... Seitsemän viikon harjoittelujakso piti sisällään todellakin kaikenlaista. Tuli nähtyä, koettua ja erityisesti maisteltua mitä erikoisempia asioita! Ei varmaan tarvitse erikseen mainostaa, että tää reissu oli jotain mitä harvat pääsee kokemaan. Reissusta tarttui mukaan paljon uutta oppia niin keittiötyöskentelyyn kuin kokemustenkin saralle. Samalla tutustui aivan upeaan kultturiin sekä upesiin ihmisiin! Allekirjoittanut suosittelee lämpimästi Japania niin turisti-, kuin työssäoppimiskohteeksi. 

Sanonta "Aika kultaa muistot" pitää pelottavan hyvin paikkaansa myös tämän reissun kohdalla. Kyllä, on tämän reissun aikana ollut myös vaikeitakin päiviä. Työpäivän jälkeen kun on tullut asunolle ja katsonut parvekkeelta sateista Osakaa, niin on käynyt mielessä, että mitä minä täällä oikein teen? Silti en vaihtaisi päiväkään reissusta pois. Jokainen päivä opetti aina jotain uutta. 

Haluankin kiittää lopuksi kaikki ketkä ovat mahdollistaneet tämän reissun sekä tukeneet että olleet osa tätä kokemusta. Kiitos siis Hanako-verkostolle upeista järjestelyistä ja asioidenhoidosta, niin suomen kuin japaninkin verkostonjäsenille. Kiitos Joensuun ammattikoululle, koulukuntayhtymälle sekä tietysti Otsakorven-säätiölle jotka ovat tuoneet valtavan työpanoksen projektiin. Kiitos tietysti työpaikallemme Kiitos-ravintolalle joka otti meidät avosylin vastaan, sekä opetti ja tarjosi mahtavan työympäristön. 

Erityiskiitos kuuluu kuitenkin reissuseuralle, eli Nealle, Severille, sekä Kaisalle! Teidän kanssa tuli nähtyä ja koettua kaikenlaista. Erityisesti Kaisan kanssa koimme paljon, sillä olimmehan samassa työpaikassa. Kaisa, kiitos valtavasti opastuksesta ja japanin tulkkausesta! Olit korvaamaton tilanteissa joissa ei ollut yhteistä kieltä työkavereiden kanssa tai muuten vain uusi kulttuuri tuntui oudolta. Arvostan valtavasti apuasi. 

Kiitos ja anteeks Japani sekä blogin seuraajat. Tää oli tässä, nyt voi hyvin mielin palata suomeen!

Matkaterveisin Sami 

lauantai 21. toukokuuta 2016

Dōmo arigatō, Hanako, Kiitos!

Kaisan vikat terveiset, ajatukset, loppukanetit

Ensinnäkin, haluan vielä tätäkin kautta ilmaista kiitollisuuteni Hanako-verkostolle ja Kiitokselle siitä, että sain olla mukana tässä projektissa, kokea kaiken sen mitä tämä harjoittelu ja tämä maa on minulle antanut. Paitsi uran kannalta, tämä reissu on ollut minulle henkilökohtaisesti mittaamattoman arvokas kokemus. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen!

Kiitos-ravintolassa viettämämme aika hahmottuu selkeänä kehityskaarena. Ensimmäinen viikko, kenties vielä toinenkin oli asioiden etsimistä, päiväjärjestyksen opettelua, kokonaisuuden hahmottamista. Sitten kun perustyö lounasvuorossa oli alkanut luistamaan, haastetasoa nostettiin ja meille annettiin vastuuta a la carten hoitamisessa. Chef näki potentiaalimme ja antoi meille mahdollisuuden. Emme jättäneet sitä tilaisuutta käyttämättä. Seuraavina viikkoina vastuita vain kasvatettiin, ja toisaalta työt helpottuivat jatkuvasti, kun kokonaisuus hahmottui päivä päivältä selkeämmin. Loppuvaiheessa karisi myös turha muodollisuus, ja väitän meidän ystävystyneen henkilökohtaisemmin Kiitoksen staffin kanssa. Loppupalautteessaan Chef teki hyvin selväksi, että hän on ollut meihin erittäin tyytyväinen ja että tekisi kanssamme mielellään töitä myös tulevaisuudessa, mikäli ikinä palaisimme Japaniin. Taputan itseäni olalle tässä vaiheessa. Mitä siitä, että olen taatusti tullut töhöilleeksi tuolla ravintolassa? Sen läpi on nähty minun potentiaalini, ja vain sillä on ollut merkitystä. Sillä, ja asenteellani. Kiitos, Kawagishi-san! Hontōni, otsukaresama desu!

Japanista maana voisin luennoida viikon ja silti jäisi varmasti paljon kertomatta. Tärkeimpänä haluan kuitenkin korostaa, että tämä kulttuuri rakentuu hierarkialle ja sellaisena arvostaa perinteistä nöyryyttä. Ylimielistä asennetta ei jakseta täällä kauaa katsella. Jos haluat pärjätä Japanissa, kuuntele mitä sinulle sanotaan ja toimi niin. Vaikka jotkut käytänteet, tavat tai vaikka arkiset pikkuasiatkin miten ärsyttäisivät, älä ala väittämään vastaan, sillä pään aukomisella onnistut vain antamaan itsestäsi huonon kuvan. Loppujen lopuksi karu totuus on, että japanilaisille on sinänsä se ja sama miten asiat Suomessa tehdään, täällä ne tehdään silti sillä tietyllä tavalla. Ole nöyrä. Mukaudu. Olet tullut oppimaan heiltä, et opettamaan itse. Et ainakaan aktiivisesti. 
Ja haluan vielä sanoa, kaikella rakkaudella, mahdollisille seuraaville matkaan lähteville Japani-faneille, ja kaiken oheiskulttuurin faneille: jos osaat vain muutaman sanan sitä japania, niiden on sitten parempi olla olematta mitään anime-puhetta. Siis sillai kirjaimellisesti. Mitään niitä siitä jostain coolista animesta oppimiasi muoti-ilmauksia et sitte käytä töissä. Sen tyylinen puhe mitä animessa kuulee ei kuulu työpaikalle. Sitä helposti ajattelee sen animen perusteella, että sellainen rento kielenkäyttö olisi erityisen coolia. No, ei ole. Se animepuhe ei kuulu työpaikalle, piste. Niillä muoti-ilmauksilla saattaa tulla epähuomiossa tai ihan ymmärtämättömyyttään antaneeksi itsestä vähän typerän kuvan japanilaisille. Sanon tämän, koska rivien välistä ymmärsin, että joskus joku harjoittelija on ilmeisesti käyttänyt jotain animesta oppimiaan ilmauksia - eikä ollut välttämättä tehnyt niillä vaikutusta. Ainakaan sellaista erityisen hyvää. Että... älä usko animea.

Hanako-projektissa mukana olevat tahot ovat uskomattoman huolta pitäviä! Olemme jutelleet päivittäin toistemme päivistä muiden suomalaisten Hanako-harjoittelijoiden kanssa, ja kaikki tuntuvat olevan vaikuttuneita siitä, miten lämpimästi heidät otettiin työpaikoilla vastaan! Kaikki ovat viihtyneet, ja osalle on muodostunut lämmin suhde esimiehiin tai työkavereihin. Japanilaiset haluavat osoittaa vieraanvaraisuuttaan ja toisaalta ovat innokkaita tutustumaan meihin ja kuulemaan Suomesta. Osalle meistä suotiin kunnia päästä esimiesten kanssa henkilökohtaiseen illanviettoon, vieraina, ei työtovereina. Tällaiset eleet luovat työtä syvempiä siltoja ihmisten ja kulttuurien välille, ja juuri tällaisissa eleissä, jaetuissa kokemuksissa kulminoituu se, miksi Hanako-verkoston tekemä työ on niin merkityksellistä. Se yhdistää ihmisiä, antaa erilaista näkökulmaa, tarjoaa eväitä paitsi tulevaa uraa, myös henkistä kasvua varten.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

T(H)erkkuja Japanista

Arvoisat lukijat! Tänään on onnenpäivänne, sillä julkaisemme teille "vuosisatoja varjellun" Japanilaisen herkkujälkkärin reseptin. Noh.... ehkei nyt kummiskaan vuosisatoja varjeltua, mutta kuitenkin resepti annetaan.

 Juustokakku

4 Keltuaista
4 valkuaista
Sokeria 120g
Maito 200ml
Maustamaton tuorejuusto 250g
Sitruunan mehu
Vehnäjauhoja 60g
Brandya



1. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen ja voitele kakkuvuoka sekä jauhota se. (Kakkuvuon halkaisija noin 24cm) Mittaa sokeria 60g kulhoon ja lisää joukkoon keltuaiset. Vatkaa kevyeksi vahhdoksi, niin että vaahto muuttaa värin vaaleaksi.




2. Kaada maito sekä tuorejuusto kattilaan, ja kuumenna vähän ja sekoita niin että tuorejuusto sekoittuu täysin maidon sekaan (ole varovainen, että et polta seosta)



3. Siivilöi jauhot keltuaisvaahdon sekaan ja kääntele varovasti.



4.  Sekoita jäähtynyt maito-tuorejuustoseos keltuaisvaahdon sekaan.



5.  Laita valkuaiset ja loput 60g sokerista kulhoon ja vatkaa napakaksi marengiksi. Lisää lopuksi marenkivaahto muun massan joukkoon. 



6. Lisää massaan yhden sitruunan mehua ja muutama tippa brandya. Kaada valmis massa voideltuun kakkuvuokaan ja kolauta vuokaa pöytään muutama kerta, että ilmakuplat poistuu massasta. Aseta kakkuvuoka laakeaan uunivuokaan. Kaada uunivuoan pohjalle kuumaa vettä (kakkuvuon reunasta noin 3cm peittyy vedellä) ja paista 180 astetta noin 50-60 minuuttia.







tiistai 17. toukokuuta 2016

Best things in life are free things!

Työnteon oheen seitsemään viikkoon on mahtunut paljon nähtävyyksiä, elämyksiä ja kokemuksia. Siinä missä Kaisa on keskittynyt henkiseen eheytymiseen ja pienimuotoiseen pyhiinvaellukseensa, Sami on tavoitellut taivaita hieman konkreettisemmin.

Umedan Sky Building on maamerkki Umedan luksuskaupunginosassa, mikä kohoaa 173 metrin korkeuteen. Suuntasimme sinne koko opiskelijaporukan voimin, ja vaikka aivan huipulle pääsy maksaakin noin 7 euroa, myös ylhäällä olevan ostostasanteen näköalat ovat hulppeat.
Päätimme kuitenkin käydä katsomassa yöllistä Osakaa avoimelta kattotasanteelta. 
Ja se kannatti! 


Vaikka maisemat olivat huikeat, kaikille 173 metriä ei riittänyt. Kuultuaan, että Tennōjin kaupunginosassa sijaitsee hulppeaan 300 metriin kohoava hotelli- ja liikekeskus Abeno Harukas 300, Sami oli myyty! Sinne piti siis päästä! Myönnettäköön, että tuplakorkeus myös kustansi tuplahinnan, Sami kohosi korkeuksiin nautiskelemaan maisemista sekä kerrosten tarjoamista ravintolapalveluista.


Ensikertalaiselle (miksei edistyneellekin) Kansai tarjoaa kuitenkin paljon ilmaistakin nähtävää ja tehtävää. Ilmaista eli pääsymaksutonta; kohteisiin pääsy kustantaa käytännössä junalipun hinnan. Esimerkkeinä mainittakoon mm. Kōben kaupunki (Kōben-härkää!), jo aiemmin esittelemämme Fushimi Inari taisha, Kioton geishoista tunnettu Gion-kaupunginosa ja keisarillinen palatsi puutarhoineen ja rakennuksineen jne. Kätevä Google-hakulauseke on "Free things to do in..." Etsi itsellesi tekemistä! Sisälle jääminen on pahin virhe ja suurin menetys minkä voit itsellesi tehdä!
Btw. Yritimme järjestää itsellemme mm. maksuttoman kierroksen ja olutmaistelun paikalliseen Asahin panimoon, mutta ikävä kyllä kierrokset olivat jo täyteen varattuja niinä päivinä, jotka meille olisivat sopineet. Mutta sellaistakin olisi tarjolla, kannattaa varata ajoissa!

Haluamme erikseen nostaa esille seuraavat muutaman pääsymaksuttoman kohteen Osakan lähistöllä, joita ei kannata missata! Minōn vuoristoinen vesiputousluonnonpuisto, Kōben 1995 maanjäristyksen muistomerkki sekä Osakan Sumiyoshi taisha -temppeli, olkaa hyvät!












Tästä Sumiyoshi taishasta mainostettakoon sen verran, että kyseessä on yksi koko Japanin vanhimpia shintolaisia temppeleitä, perustettu vuonna 211, ajalla ennen buddhlalaisuuden rantautumista maahan Kiinan puolelta.

Kaikkiin kohteisiin pääsee helposti ja melko nopeasti junilla. Aiemmassa postauksessa kirjoitimme vähän junien käytöstä ja Hyperdia-matkasuunnittelupalvelusta, ja systeemiin tottuu todella nopeasti, joten ei muuta kuin rohkeasti kyytiin ja kohti ilmaisia elämyksiä! Näitä kokemuksia et halua jättää väliin!

Vaikka nähtävyydet ovatkin olleet huikeita, yksi koko reissun upeimpia elämyksiä oli Kiitoksen Chef Kawagishin tarjoama yakiniku- ja karaokeilta viimeisen viikonloppumme kunniaksi. Odottamaton ele oli todella ystävällinen ja sitoi meitä yhteen henkilökohtaisemmalla tasolla!

Ilta aloitettiin yakiniku-illallisella. Yakiniku on perinteinen japanilainen naudanliharuoka, joka paistetaan kivihiiligrillillä asiakkaan edessä. Useissa paikoissa asiakas kuitenkin saa paistaa itse omat lihansa mieleisekseen. Meidän onneksemme kyseinen paikka oli juuri sellainen! Söimme menuun, johon kuului useita eri naudan ruhonosia, aina vatsalaukusta sydämeen. Makuelämys oli jotain mitä emme olleet ennen kokeneet. Aivan fantastista! 







Maittavan yakiniku-illallisen jälkeen ilta yllättäen jatkuikin Kawagishi-sanin toivomuksesta. Hän vei meidät ystävänsä pyörittämään rentoon karaokebaariin. Viini virtasi ja laulut raikuivat myöhään iltaan asti. Illasta jäi kaikillle varmasti hyvät muistot! 
























torstai 12. toukokuuta 2016

Näytön paikka

Keskiviikko, 11. toukokuuta. Harjoitteluviikko 6. Näytön paikka.

Meidät pyydettiin neljättä kertaa Kiitoksen a la carte -vuoroon. Illasta ainutlaatuisen teki se, että koko ilta oli varattu Hanako-projektin 13:lle kunniavieraalle. He illastivat Kiitoksessa kahdeksan ruokalajin illallisen.

Suomalainen "lähetystö" Hanakon päällystöä oli saapunut Japaniin alkuviikosta ja yhdessä japanilaisten isäntien kanssa he ovat kiertäneet mm. meidän kaikkien Osakassa olijoiden toppipaikoilla. Keskiviikon illallista varten Samille tarjottiin tilaisuutta valmistaa vieraille oma ruokalaji. Toiveena oli "kuni no ryōri" eli jotain suomalaista ruokaa. Sami otti haasteen innoissaan vastaan. Chef Kawagishin ja Samin punomista juonista Hanako-verkoston jäsenet eivät tienneet mitään.

Pitkän pohdinnan jälkeen Sami päätti valmistaa perinteistä karjalanpaistia ja säräjuureksia. Se oli siis suunnitelma; Samin kootut kokeilut saivat taas jatkoa, kun lisuke saikin japanilaisen twistin. Ruoassa yhdistyikin sangen symbolisesti Suomi ja Japani.

Chef innostui ideasta ja vaati, että me kaikki kolme menemme yhdessä ostamaan tarvittavat ainekset. Shoppailun jälkeen Kawagishi-san hemmotteli meitä vielä tarjoamalla kaikille okonomiyaki-lounaan. Oishikatta! Se oli hyvää! 




Hanakon illallinen onnistui erinomaisesti. Samikin pääsi jännityksestään, kun illan kuudes ruokalaji oli vihdoin hänen valmistamansa karjalanpaistiannos. Yleisö kehui ruoan kuplille ja monet yllättyivät iloisesti suomalaisjapanilaisesta makumaailmasta. Palaute kokonaisuudessaan oli rohkaisevaa ja kiittelevää ja illasta jäi hyvä mieli molemmille osapuolille. Lopuksi napsittiin puolipakollisia valokuvia. "Salmi-yokki!" ... Ehkä tämän sanoma selviää teille lukijoillekin jonain päivänä.








lauantai 7. toukokuuta 2016

Pakollinen postaus

Kolmen täyden Kiitos-viikon jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa iltavuoroon maistelemaan a la cartea. 









Tässä esimerkkejä Kiitoksen a la carte -menusta. Sami pääsi nostamaan annoksia itsenäisesti, joten chefin luotto häneen on korkealla.

Hummerista sen verran, että todistimme miten chef "murhasi sen brutaalisti" avokeittiössä pelkällä veitsellä ja raa'alla voimalla. Olipahan elämys. Tai pikemminkin kuolemus.

Kaiken maailman kudasaimaset - asiakaspalvelujapanin pikakurssia

Japanin kielestä. Sitä kun täällä saattaa toisinaan tulla käytettyä...

Japani on siitä hieno kieli, että sen verbit eivät oikeastaan taivu persoonamuodoissa (toisin kuin suomen tulen, tulet, tulee...). Mutta sen sijaan japanin kieli soveltaa verbeissä useita eri kohteliaisuusasteita. Kyllä, kohteliaisuusasteita. Tietyt sanamuodot tuovat lauseeseen tietyn kohteliaisuusasteen. Esimerkkinä olkoon nyt tuo aiemmin käyttämäni tulla-verbi. Tuttavallisessa puheessa ystävien kesken sanottaisiin kuru. Keskikohteliaassa (ja ulkkarin kannalta helpoimmassa) puheessa sanottaisiin kimasu. Mutta kunnioittavasti asiakaspalvelupuheessa käytettäisiin sanaa irasshaimasu. Onkin yllättäen vähän eri näköinen, vai mitä?

Asiakaspalvelussa käytetään yleisesti kunnioittavaa puhuttelusävyä korostamaan asiakkaan ylemmyyttä asiakaspalvelutilanteessa. Japanissa onkin sanonta "asiakas on Japanissa jumala". Tämä sanaleikki juontuu tavasta puhutella asiakasta kunnioittavalla puhuttelumuodolla "sama" sukunimen perään liitettynä (esim. Takahashi-sama) tai yleisesti okyaku-sama, "arvoisa asiakas", silloin kun nimi ei ole tiedossa. Samaa kunnioittavaa päätettä käytetään puhuttaessa jumalista, kami-sama.
Kunnioittavaa puhetta kutsutaan keigo-puheeksi. Tyypillisesti tätä puhetta kuulee nimenomaan asiakaspalvelutilanteissa, ja japanilainen asiakas olettaakin asiakaspalvelijan puhuvan hänelle kunnioittavasti. Se on suorastaan ääneen lausumaton sääntö.

Entä sitten jos ei osaa? Mikä kunnioittava puhe...?
Ei hätää. Japanilaiset lähtökohtaisesti eivät oleta ulkomaalaisen osaavan japania ja usein yllättyvätkin iloisesti, kun ulkkari osaa sanoa edes jotain. Mutta sitten ne japanilaisten leuat vasta loksahtavatkin, kun ulkomaalainen osaakin keskustella oikeasti ja käyttää kunnioittavia ilmauksia! Joten jos tahdot oikein tehdä vaikutuksen japanilaisiin, näitä ilmauksia kannattaa painaa mieleen.

Irasshaimase!   - Tervetuloa! (kunnioittavasti)
Arigatou gozaimasu   - Kiitoksia (kunnioittavasti)
Shitsurei shimasu   - Anteeksi, että häiritsen...
Shitsurei itashimasu   - Anteeksi, että häiritsen (kunnioittavammin)
Onegai shimasu   - "Auttaisitko?" Ilmaus, jolla pyydetään toista tekemään jotakin, esim. työkaveria opastamaan jossakin.
Onegai itashimasu   - "Voisitko ystävällisesti...?" Ilmaus, jolla pyydetään asiakasta tekemään jotain. Harvinaisempi käytännössä.
Omatase shimashita   - Pahoittelut, että jouduitte odottamaan... Käytetään mm. viedessä asiakkaalle annosta/juomia.
Omatase itashimashita   - Pahoittelut, että jouduitte odottamaan (kunnioittavammin)
Chotto matte kudasai   - Odota hetki
Shooshoo omachi kudasai   - Odota hetki (kunnioittavasti)

Muun muassa näitä ilmauksia Kiitoksessa lauletaan pitkin päivää. Asiakkaan saapuessa henkilökunta kajauttaa kuuluvasti irasshaimase ja vastaavasti asiakkaan lähtiessä suolletaan kohteliaita kiitoksia. Myös erilaiset kohteliaat pahoittelut kuuluvat normaaliin asiakaspalveluun; Kaisa tuleekin päivän aikana pahoitelleeksi "sitä että häiritsee" ainakin viitisenkymmentä kertaa. Joten ainakin nämä päivittäin toistuvat ilmaukset tulevat salipuolella varmasti tutuiksi.

Eikä se oikeesti haittaa lainkaan, jos ei osaakaan! Japanilaiset suhtautuvat yleisesti ulkomaalaiseen hirmu ymmärtäväisesti ja arvostavat sitä, että ulkkari edes yrittää. Englanniksikin kiitoksen tai pikkupahoittelun lausuminen on parempi kuin ei mitään, ja jos osaat edes sen yhden sanan japania, niin puhu ihmeessä! Osoitat kunnioitusta sillä, että edes yrität. Teet samalla vaikutuksen asenteellasi.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Japan: How to... Selviytymisopas arkeen

Vaikka tänne työssäoppimaan tultiin, niin töiden ulkopuolella on myös japanilainen arki kauppareissuineen, kaupungilla liikkumisineen ja askareineen. Haluammekin tässä antaa neuvoja arkeen, jotta myös tulevien harjoittelijoiden arki sujuisi mahdollisimman helposti.

1. Julkinen liikenne

Tärkein liikenneväline Japanissa ovat junat. Ensimmäinen asia mikä Japanin rautatieverkosta pitää ymmärtää on se, että junayhtiöitä on useita ja ne toimivat itsenäisesti, toisin kuin Suomen VR, joka hoitaa kaikkea raideliikennettä. Yhtiöitä ovat esim. JR, Keihan ja Hankyu; kaikkien yhtiöiden junat ajavat vähän eri asemille ja eri laitureille, joten sillä todellakin on väliä mihin junaan nouset. Myöskään eri firmojen liput eivät kelpaa kilpailijan junissa. Metroverkko (chikatetsu) on poikkeus. Metro on aina kaupungin hallinnoima kokonaisuus, jonka liput ovat metrolinjasta riippumatta yhteiset.

Junaliput ostetaan aina automaateista. Lipunmyynnin yhteydessä seinällä on asemakohtainen kartta, josta käyvät ilmi etäisyyteen perustuvat lippuhinnat kullekin määräasemalle. Asemat on kirjoitettu vain japaniksi, mutta onneksi jokaisella asemalla on myös koodi, jonka perusteella kanji-merkkejä ymmärtämätönkin löytää oikeaan paikkaan. Kartan tulkinta voi tuntua sekavalta aluksi, mutta systeemin oppii nopeasti. Kysy rohkeasti apua. 

     


Bussissa matkustettaessa erona Suomeen on se, että kyytiin noustaan takaovesta ja bussista poistutaan etuovesta. Matka maksetaan tasarahalla bussista poistuttaessa.

Liikkuminen julkisilla voi hirvittää aluksi, mutta älä pelkää! Matkojen suunnittelussa ja budjetoinnissa auttaa Hyperdia-matkapalvelu, joka toimii englanniksi. Sinun tarvitsee tietää vain lähtö- ja kohdeasema, ohjelma näyttää sopivan reitin, lippuhinnat ja mahdolliset vaihdot. Helppoa ku heinänteko!

2. Raha

Japani toimii käteisellä. Eiku oikeesti. Kortti ei käy, melkein missään. Poikkeuksena isot länkkäriketjut, kuten H&M, mutta muuten se on käteinen millä pelataan. Pidä käteistä rahaa aina mukana, ilman sitä et saa ostettua edes metrolippua, lähikuppilan tuotteista puhumattakaan. Me varasimme mukaan 80 000 jeniä (noin 700 euroa) aluksi. Kansainvälistä maksukorttia ottava käteisautomaatti löytyy varmimmin 7-eleven-kaupoista, postitoimistoista tai pankeista; myös hotelleissa voi olla kv-automaatti. Suosittelemme tosin 7-elevenia! Pankkisi veloittaa nostosta kertasumman, joten nosta mieluummin kerralla enemmän käteistä. Miniminosto on 10 000 jeniä (noin 90 euroa) plus pankin kulut, joten tilillä tulisi olla reilusti katetta.

Hintatasosta se verran, että Suomen hintatasoa kalliimpia Japanissa ovat hedelmät, maitotuotteet, juustot ja punainen liha. Sen sijaan edullista on kala, merenelävät, paikalliset vihannekset ja sienet sekä valmisruoka. Japanissa marketit valmistavat itse päiväntuotteet myyntiin, joten valmisruokakin on verrattain laadukasta. Huomaa, että hintalappujen hinnat ovat verottomia hintoja! Loppusumma kassalla pääsee helposti yllättämään, joten opettele lisäämään hintoihin mielessäsi noin 10 % veroa!

Käyttötavaran saat edullisesti ns. euron kaupasta (hyakkin). Näissä liikkeissä tuotteet maksavat aina 108 jeniä. Halpaa se on, mutta tässäkin tapauksessa sanonta hyvää ei saa halvalla pitää paikkansa, ainakin Samin mielestä, joka puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Isoimpia ketjuja ovat Daisō ja Seria. Googlaa oma lähi-hyakkinisi!

3. Hygienia- ja kemikaliotuotteet, pesuaineet

Tuo Suomesta mukanasi lyhyttä visiittiä varten deodorantti! Oikeesti. Kiität itseäsi siitä myöhemmin. Muutenkin ainakin alkuun mukana kannattaa tuoda pyykinpesujauhetta, mahdollisesti hammastahnaa sekä tahranpoistoainetta (Vanish on osoittautunut lyömättömäksi!). Mikäli haluat ostaa kosmetiikkaa tai kemikaaleja, suuntaa "apteekkiin" (kusuriya). Täällä meikit, ihonhoitotuotteet, kosteusvoiteet, kehon- ja pyykinpesuaineet myydään samoissa liikkeissä kuin lääkkeet. Lähtökohtaisesti isompi on edullisempi, mutta pieni valikoima arjen peruskemikaliotuotteita löytyy yleensä joka apteekista. Itsehoitotuotteet ja lääketuotteet on yleensä erotettu selkeästi pesuaineista, mutta huomaa ettei mitään kemikaliotuotteiden pakkausmerkintöjä ole englanniksi. Tässä vaiheessa olis taas hirmu kiva olla se käännösohjelma tai sen verran kielitaitoa, että osaa lukea katakana-merkkejä. Euroopassakin suosittuja merkkejä kuten Ariel ja Nivea on tarjolla. Ihorasvat ovat lähtökohtaisesti kiskurihintaisia, mutta meikkejä saattaa saada edullisesti. Pyykinpesuaineet ovat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa.

Onnea matkaan!


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Elämä alkaa vakiintua?

Töissä on mennyt lupaavasti. Siitäkin huolimatta, että Kaisa tuli eräänä päivänä tarjoilleeksi asiakkaalle alkukeitot suoraan syliin. No vähän sitä tosissaan roiskahti, mutta hätä ei ollut tämännäköinen. Parin (noin kuuden) äärimmäisen kohteliaan anteeksipyynnön jälkeen asiakas ei ollut enää moksiskaan asiasta, eivätkä työkaveritkaan kiinnittäneet asiaan sen enempää huomiota. Sattuu niitä inhimillisiä virheitä näköjään myös Japanissa.
Työpäivän rutiinit ovat pysyneet edellisen postauksen mukaisina, tosin töihin tullessa ei tietenkään voi koskaan tietää mitä päivä tuo tullessaan. Kuvittelimme ehkä vähän naiivisiti sadepäivän olevan ehkä hiljaisempi. Hitot, päivä oli kiireisin koko viikolla! Joten koskaan ei voi tietää, on vain mentävä virran mukana.

Samin vastuulle on annettu koko ajan enemmän ja haastavampia tehtäviä. Ehkä Sami onkin tehnyt jotain oikein? Esimerkiksi Sami on päässyt valmistelmaan lounastöiden ohella illan a la carte -ruokia. Työtehtävät ovat vaihdelleet jäätelön teosta aina mustekalan perkaamiseen. Ja ottakaa nyt Suomessakin jo, jumaliste, onkeenne, ettei se majoneesin teko vaadi kaikenlaisia koneita eikä se muutenkaan ole mitään rakettitiedettä! Täällä luotetaan vaistoon sekä kovaan vispauskäteen (eikä muuten ole leikannut kertaakaan)!


Yhtenä Samin tärkeimmistä reissulle asettamista tavoitteista oli löytää itselleen laadukkaat japanilaiset veitset. Siispä osoitteemme oli Tower Knives Osaka Tennoujin kaupunginosassa. Sami oli tutkinut edellisillan/yön Internettiä ja tullut siihen lopputulokseen, että tänne olisi päästävä! Sieltä löytyisi se, mitä tultiin hakemaan. Ja niinhän se löytyi. Aikaa kului sen verran, että Kaisa ja Nea ehtivät käydä lähellä olleessa eläintarhassa sillä aikaa, kun parkkeerasivat Samin kokkiparkkiin kokeilemaan veitsiä ja valitsemaan omaansa. Pitkän pohdiskelun jälkeen Sami päätyi valitsemaan veitset, jotka on käsin taottu Sakain tunnetussa veitsitakojien kylässä lähellä Osakaa. Kauppasumma jäi vain Samin ja myyjän väliseksi salaisuudeksi.


Tennoujin eläintarhasta sen verran, että paska reissu mutta tulipahan tehtyä...

Tämän viikon kohokohta oli kuitenkin koordinaattorimme Etsukon organisoima Suomi clubin illanistujainen, johon meidät kaikki suomalaiset oli kutsuttu. Yksitoista Suomi-fania kokoontui yksityiseen karaoke-ja kerhotilaan syömään, juomaan, laulamaan ja puhumaan Suomea. Meidät otettiin jälleen kerran avosylin vastaan ja kaikki olivat innostuineita kuulemaan meistä ja Suomesta. Ilta oli rennon letkeä ja toi esiin japanilaisten rennomman puolen. Jäykkinä puurtajina pidetyt japanilaiset vaihtoivat vapaalle ja panivat tanssiksi Gangnam Stylen tahtiin. Op op op...! Ilta oli ikimuistoinen ja sen aikana solmittiin myös uusia ystävyyssuhteita. Yutaka-san innostui siitä, että hän ja Sami pitävät samanlaisesta musiikista ja kutsuikin tämän kanssaan ulos viikonloppuna.





Exploring Kioto!



Vaikka Osakassakin on paljon nähtävää ja tehtävää, on Kansain kohteista ykkönen silti Kioto! Entinen pääkaupunki sulauttaa modernin Japanin historiallisen rinnalle tässä kulttuurikehdossa. Kiotossa voisi viettää viikkoja eikä silti välttämättä ehtisi nähdä kaikkea, mutta me pureuduimme turistien Top Kolmoseen. Saammeko esitellä, Kinkakuji, Arashiyama ja Fushimi Inari Taisha!

Kinkakujin kultainen paviljonki lammen äärellä on näkemisen arvoinen maailmanperintökohde. Turistin tulee ymmärtää, että tästä eteerisestä järvimaisemasta hän maksaa. Temppelialueella on nähtävyyden lisäksi myös paljon erilaisia myyntikojuja. Kaisa innostuikin ostamaan pullon paikallisen panimon erikoisuutta, kultahippu-sakea. 




Suurin osa Kioton turisteista ajattelee ensimmäiseksi Arashiyamasta hämyisää bambumetsikköä, mutta mielestämme Arashiyama oli paljon muutakin kuin kyseinen, vaikkakin vaikuttava bambumetsikkö. Arashiyamasta päälimmäisenä jäi mieleen bambujen lisäksi upea kanjoni ylempänä vuorella, jonne harvempi turisti viitsi helteisenä päivänä kiivetä. Vuorten välissä virtaava rauhaisa joki kylpi auringossa; Suomessa ei vastaavaa juuri pääse näkemään.




Totta puhuen suunnittelimme käyvämme vain kahdessa kohteessa, mutta tällä kertaa ahneella ei ollutkaan paskainen loppu. Iltapäivällä suuntasimme vielä Fushimi Inari Taishan temppelivuorelle etelä-Kiotoon. Inari-jumaluus edustaa rahaonnea ja bisnesmenestystä; saimmekin idean, että nyt kun olemme sopineet välimme Inari-saman kanssa, joutaakin pistää oman puljun pystyyn!
Fushimi Inari Taisha on shintolainen temppeli, josta merkkinä ovat tunnusomaiset oranssit torii-portit. Portti ilmaisee pyhitettyä maata ja symboloi jumalyhteyttä. Vaikka päivä oli jo ollut pitkä ja lämpömittari lähenteli hellelukemia, silti meillä riitti intoa kiivetä temppelivuoren huipulle kilometrien mittainen porrasreitti. Saimme samalla kilometrien mittaisen porrastreenin (Never skip a leg-day!) mutta se kannatti! Maisemat vuoren rinteiltä ovat huikeat!





Seuraavat tulijat eivät saa jättää tätä väliin! Inari-sama kieltää sen!