Elämä alkaa vakiintua?

Töissä on mennyt lupaavasti. Siitäkin huolimatta, että Kaisa tuli eräänä päivänä tarjoilleeksi asiakkaalle alkukeitot suoraan syliin. No vähän sitä tosissaan roiskahti, mutta hätä ei ollut tämännäköinen. Parin (noin kuuden) äärimmäisen kohteliaan anteeksipyynnön jälkeen asiakas ei ollut enää moksiskaan asiasta, eivätkä työkaveritkaan kiinnittäneet asiaan sen enempää huomiota. Sattuu niitä inhimillisiä virheitä näköjään myös Japanissa.

Työpäivän rutiinit ovat pysyneet edellisen postauksen mukaisina, tosin töihin tullessa ei tietenkään voi koskaan tietää mitä päivä tuo tullessaan. Kuvittelimme ehkä vähän naiivisiti sadepäivän olevan ehkä hiljaisempi. Hitot, päivä oli kiireisin koko viikolla! Joten koskaan ei voi tietää, on vain mentävä virran mukana.

Samin vastuulle on annettu koko ajan enemmän ja haastavampia tehtäviä. Ehkä Sami onkin tehnyt jotain oikein? Esimerkiksi Sami on päässyt valmistelmaan lounastöiden ohella illan a la carte -ruokia. Työtehtävät ovat vaihdelleet jäätelön teosta aina mustekalan perkaamiseen. Ja ottakaa nyt Suomessakin jo, jumaliste, onkeenne, ettei se majoneesin teko vaadi kaikenlaisia koneita eikä se muutenkaan ole mitään rakettitiedettä! Täällä luotetaan vaistoon sekä kovaan vispauskäteen (eikä muuten ole leikannut kertaakaan)!

Yhtenä Samin tärkeimmistä reissulle asettamista tavoitteista oli löytää itselleen laadukkaat japanilaiset veitset. Siispä osoitteemme oli Tower Knives Osaka Tennoujin kaupunginosassa. Sami oli tutkinut edellisillan/yön Internettiä ja tullut siihen lopputulokseen, että tänne olisi päästävä! Sieltä löytyisi se, mitä tultiin hakemaan. Ja niinhän se löytyi. Aikaa kului sen verran, että Kaisa ja Nea ehtivät käydä lähellä olleessa eläintarhassa sillä aikaa, kun parkkeerasivat Samin kokkiparkkiin kokeilemaan veitsiä ja valitsemaan omaansa. Pitkän pohdiskelun jälkeen Sami päätyi valitsemaan veitset, jotka on käsin taottu Sakain tunnetussa veitsitakojien kylässä lähellä Osakaa. Kauppasumma jäi vain Samin ja myyjän väliseksi salaisuudeksi.

Tennoujin eläintarhasta sen verran, että paska reissu mutta tulipahan tehtyä...

Tämän viikon kohokohta oli kuitenkin koordinaattorimme Etsukon organisoima Suomi clubin illanistujainen, johon meidät kaikki suomalaiset oli kutsuttu. Yksitoista Suomi-fania kokoontui yksityiseen karaoke-ja kerhotilaan syömään, juomaan, laulamaan ja puhumaan Suomea. Meidät otettiin jälleen kerran avosylin vastaan ja kaikki olivat innostuineita kuulemaan meistä ja Suomesta. Ilta oli rennon letkeä ja toi esiin japanilaisten rennomman puolen. Jäykkinä puurtajina pidetyt japanilaiset vaihtoivat vapaalle ja panivat tanssiksi Gangnam Stylen tahtiin. Op op op...! Ilta oli ikimuistoinen ja sen aikana solmittiin myös uusia ystävyyssuhteita. Yutaka-san innostui siitä, että hän ja Sami pitävät samanlaisesta musiikista ja kutsuikin tämän kanssaan ulos viikonloppuna.