Kaisan vikat terveiset, ajatukset, loppukanetit
Ensinnäkin, haluan vielä tätäkin kautta ilmaista kiitollisuuteni Hanako-verkostolle ja Kiitokselle siitä, että sain olla mukana tässä projektissa, kokea kaiken sen mitä tämä harjoittelu ja tämä maa on minulle antanut. Paitsi uran kannalta, tämä reissu on ollut minulle henkilökohtaisesti mittaamattoman arvokas kokemus. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen!
Kiitos-ravintolassa viettämämme aika hahmottuu selkeänä kehityskaarena. Ensimmäinen viikko, kenties vielä toinenkin oli asioiden etsimistä, päiväjärjestyksen opettelua, kokonaisuuden hahmottamista. Sitten kun perustyö lounasvuorossa oli alkanut luistamaan, haastetasoa nostettiin ja meille annettiin vastuuta a la carten hoitamisessa. Chef näki potentiaalimme ja antoi meille mahdollisuuden. Emme jättäneet sitä tilaisuutta käyttämättä. Seuraavina viikkoina vastuita vain kasvatettiin, ja toisaalta työt helpottuivat jatkuvasti, kun kokonaisuus hahmottui päivä päivältä selkeämmin. Loppuvaiheessa karisi myös turha muodollisuus, ja väitän meidän ystävystyneen henkilökohtaisemmin Kiitoksen staffin kanssa. Loppupalautteessaan Chef teki hyvin selväksi, että hän on ollut meihin erittäin tyytyväinen ja että tekisi kanssamme mielellään töitä myös tulevaisuudessa, mikäli ikinä palaisimme Japaniin. Taputan itseäni olalle tässä vaiheessa. Mitä siitä, että olen taatusti tullut töhöilleeksi tuolla ravintolassa? Sen läpi on nähty minun potentiaalini, ja vain sillä on ollut merkitystä. Sillä, ja asenteellani. Kiitos, Kawagishi-san! Hontōni, otsukaresama desu!
Japanista maana voisin luennoida viikon ja silti jäisi varmasti paljon kertomatta. Tärkeimpänä haluan kuitenkin korostaa, että tämä kulttuuri rakentuu hierarkialle ja sellaisena arvostaa perinteistä nöyryyttä. Ylimielistä asennetta ei jakseta täällä kauaa katsella. Jos haluat pärjätä Japanissa, kuuntele mitä sinulle sanotaan ja toimi niin. Vaikka jotkut käytänteet, tavat tai vaikka arkiset pikkuasiatkin miten ärsyttäisivät, älä ala väittämään vastaan, sillä pään aukomisella onnistut vain antamaan itsestäsi huonon kuvan. Loppujen lopuksi karu totuus on, että japanilaisille on sinänsä se ja sama miten asiat Suomessa tehdään, täällä ne tehdään silti sillä tietyllä tavalla. Ole nöyrä. Mukaudu. Olet tullut oppimaan heiltä, et opettamaan itse. Et ainakaan aktiivisesti.
Ja haluan vielä sanoa, kaikella rakkaudella, mahdollisille seuraaville matkaan lähteville Japani-faneille, ja kaiken oheiskulttuurin faneille: jos osaat vain muutaman sanan sitä japania, niiden on sitten parempi olla olematta mitään anime-puhetta. Siis sillai kirjaimellisesti. Mitään niitä siitä jostain coolista animesta oppimiasi muoti-ilmauksia et sitte käytä töissä. Sen tyylinen puhe mitä animessa kuulee ei kuulu työpaikalle. Sitä helposti ajattelee sen animen perusteella, että sellainen rento kielenkäyttö olisi erityisen coolia. No, ei ole. Se animepuhe ei kuulu työpaikalle, piste. Niillä muoti-ilmauksilla saattaa tulla epähuomiossa tai ihan ymmärtämättömyyttään antaneeksi itsestä vähän typerän kuvan japanilaisille. Sanon tämän, koska rivien välistä ymmärsin, että joskus joku harjoittelija on ilmeisesti käyttänyt jotain animesta oppimiaan ilmauksia - eikä ollut välttämättä tehnyt niillä vaikutusta. Ainakaan sellaista erityisen hyvää. Että... älä usko animea.
Hanako-projektissa mukana olevat tahot ovat uskomattoman huolta pitäviä! Olemme jutelleet päivittäin toistemme päivistä muiden suomalaisten Hanako-harjoittelijoiden kanssa, ja kaikki tuntuvat olevan vaikuttuneita siitä, miten lämpimästi heidät otettiin työpaikoilla vastaan! Kaikki ovat viihtyneet, ja osalle on muodostunut lämmin suhde esimiehiin tai työkavereihin. Japanilaiset haluavat osoittaa vieraanvaraisuuttaan ja toisaalta ovat innokkaita tutustumaan meihin ja kuulemaan Suomesta. Osalle meistä suotiin kunnia päästä esimiesten kanssa henkilökohtaiseen illanviettoon, vieraina, ei työtovereina. Tällaiset eleet luovat työtä syvempiä siltoja ihmisten ja kulttuurien välille, ja juuri tällaisissa eleissä, jaetuissa kokemuksissa kulminoituu se, miksi Hanako-verkoston tekemä työ on niin merkityksellistä. Se yhdistää ihmisiä, antaa erilaista näkökulmaa, tarjoaa eväitä paitsi tulevaa uraa, myös henkistä kasvua varten.
