Kinkakujin kultainen paviljonki lammen äärellä on näkemisen arvoinen maailmanperintökohde. Turistin tulee ymmärtää, että tästä eteerisestä järvimaisemasta hän maksaa. Temppelialueella on nähtävyyden lisäksi myös paljon erilaisia myyntikojuja. Kaisa innostuikin ostamaan pullon paikallisen panimon erikoisuutta, kultahippu-sakea.
Suurin osa Kioton turisteista ajattelee ensimmäiseksi Arashiyamasta hämyisää bambumetsikköä, mutta mielestämme Arashiyama oli paljon muutakin kuin kyseinen, vaikkakin vaikuttava bambumetsikkö. Arashiyamasta päälimmäisenä jäi mieleen bambujen lisäksi upea kanjoni ylempänä vuorella, jonne harvempi turisti viitsi helteisenä päivänä kiivetä. Vuorten välissä virtaava rauhaisa joki kylpi auringossa; Suomessa ei vastaavaa juuri pääse näkemään.
Totta puhuen suunnittelimme käyvämme vain kahdessa kohteessa, mutta tällä kertaa ahneella ei ollutkaan paskainen loppu. Iltapäivällä suuntasimme vielä Fushimi Inari Taishan temppelivuorelle etelä-Kiotoon. Inari-jumaluus edustaa rahaonnea ja bisnesmenestystä; saimmekin idean, että nyt kun olemme sopineet välimme Inari-saman kanssa, joutaakin pistää oman puljun pystyyn!
Fushimi Inari Taisha on shintolainen temppeli, josta merkkinä ovat tunnusomaiset oranssit torii-portit. Portti ilmaisee pyhitettyä maata ja symboloi jumalyhteyttä. Vaikka päivä oli jo ollut pitkä ja lämpömittari lähenteli hellelukemia, silti meillä riitti intoa kiivetä temppelivuoren huipulle kilometrien mittainen porrasreitti. Saimme samalla kilometrien mittaisen porrastreenin (Never skip a leg-day!) mutta se kannatti! Maisemat vuoren rinteiltä ovat huikeat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti