Japan: How to... Selviytymisopas arkeen

Vaikka tänne työssäoppimaan tultiin, niin töiden ulkopuolella on myös japanilainen arki kauppareissuineen, kaupungilla liikkumisineen ja askareineen. Haluammekin tässä antaa neuvoja arkeen, jotta myös tulevien harjoittelijoiden arki sujuisi mahdollisimman helposti.

1. Julkinen liikenne

Tärkein liikenneväline Japanissa ovat junat. Ensimmäinen asia mikä Japanin rautatieverkosta pitää ymmärtää on se, että junayhtiöitä on useita ja ne toimivat itsenäisesti, toisin kuin Suomen VR, joka hoitaa kaikkea raideliikennettä. Yhtiöitä ovat esim. JR, Keihan ja Hankyu; kaikkien yhtiöiden junat ajavat vähän eri asemille ja eri laitureille, joten sillä todellakin on väliä mihin junaan nouset. Myöskään eri firmojen liput eivät kelpaa kilpailijan junissa. Metroverkko (chikatetsu) on poikkeus. Metro on aina kaupungin hallinnoima kokonaisuus, jonka liput ovat metrolinjasta riippumatta yhteiset.

Junaliput ostetaan aina automaateista. Lipunmyynnin yhteydessä seinällä on asemakohtainen kartta, josta käyvät ilmi etäisyyteen perustuvat lippuhinnat kullekin määräasemalle. Asemat on kirjoitettu vain japaniksi, mutta onneksi jokaisella asemalla on myös koodi, jonka perusteella kanji-merkkejä ymmärtämätönkin löytää oikeaan paikkaan. Kartan tulkinta voi tuntua sekavalta aluksi, mutta systeemin oppii nopeasti. Kysy rohkeasti apua. 

     

Bussissa matkustettaessa erona Suomeen on se, että kyytiin noustaan takaovesta ja bussista poistutaan etuovesta. Matka maksetaan tasarahalla bussista poistuttaessa.

Liikkuminen julkisilla voi hirvittää aluksi, mutta älä pelkää! Matkojen suunnittelussa ja budjetoinnissa auttaa Hyperdia-matkapalvelu, joka toimii englanniksi. Sinun tarvitsee tietää vain lähtö- ja kohdeasema, ohjelma näyttää sopivan reitin, lippuhinnat ja mahdolliset vaihdot. Helppoa ku heinänteko!

2. Raha

Japani toimii käteisellä. Eiku oikeesti. Kortti ei käy, melkein missään. Poikkeuksena isot länkkäriketjut, kuten H&M, mutta muuten se on käteinen millä pelataan. Pidä käteistä rahaa aina mukana, ilman sitä et saa ostettua edes metrolippua, lähikuppilan tuotteista puhumattakaan. Me varasimme mukaan 80 000 jeniä (noin 700 euroa) aluksi. Kansainvälistä maksukorttia ottava käteisautomaatti löytyy varmimmin 7-eleven-kaupoista, postitoimistoista tai pankeista; myös hotelleissa voi olla kv-automaatti. Suosittelemme tosin 7-elevenia! Pankkisi veloittaa nostosta kertasumman, joten nosta mieluummin kerralla enemmän käteistä. Miniminosto on 10 000 jeniä (noin 90 euroa) plus pankin kulut, joten tilillä tulisi olla reilusti katetta.

Hintatasosta se verran, että Suomen hintatasoa kalliimpia Japanissa ovat hedelmät, maitotuotteet, juustot ja punainen liha. Sen sijaan edullista on kala, merenelävät, paikalliset vihannekset ja sienet sekä valmisruoka. Japanissa marketit valmistavat itse päiväntuotteet myyntiin, joten valmisruokakin on verrattain laadukasta. Huomaa, että hintalappujen hinnat ovat verottomia hintoja! Loppusumma kassalla pääsee helposti yllättämään, joten opettele lisäämään hintoihin mielessäsi noin 10 % veroa!

Käyttötavaran saat edullisesti ns. euron kaupasta (hyakkin). Näissä liikkeissä tuotteet maksavat aina 108 jeniä. Halpaa se on, mutta tässäkin tapauksessa sanonta hyvää ei saa halvalla pitää paikkansa, ainakin Samin mielestä, joka puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Isoimpia ketjuja ovat Daisō ja Seria. Googlaa oma lähi-hyakkinisi!

3. Hygienia- ja kemikaliotuotteet, pesuaineet

Tuo Suomesta mukanasi lyhyttä visiittiä varten deodorantti! Oikeesti. Kiität itseäsi siitä myöhemmin. Muutenkin ainakin alkuun mukana kannattaa tuoda pyykinpesujauhetta, mahdollisesti hammastahnaa sekä tahranpoistoainetta (Vanish on osoittautunut lyömättömäksi!). Mikäli haluat ostaa kosmetiikkaa tai kemikaaleja, suuntaa "apteekkiin" (kusuriya). Täällä meikit, ihonhoitotuotteet, kosteusvoiteet, kehon- ja pyykinpesuaineet myydään samoissa liikkeissä kuin lääkkeet. Lähtökohtaisesti isompi on edullisempi, mutta pieni valikoima arjen peruskemikaliotuotteita löytyy yleensä joka apteekista. Itsehoitotuotteet ja lääketuotteet on yleensä erotettu selkeästi pesuaineista, mutta huomaa ettei mitään kemikaliotuotteiden pakkausmerkintöjä ole englanniksi. Tässä vaiheessa olis taas hirmu kiva olla se käännösohjelma tai sen verran kielitaitoa, että osaa lukea katakana-merkkejä. Euroopassakin suosittuja merkkejä kuten Ariel ja Nivea on tarjolla. Ihorasvat ovat lähtökohtaisesti kiskurihintaisia, mutta meikkejä saattaa saada edullisesti. Pyykinpesuaineet ovat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa.

Onnea matkaan!

Elämä alkaa vakiintua?

Töissä on mennyt lupaavasti. Siitäkin huolimatta, että Kaisa tuli eräänä päivänä tarjoilleeksi asiakkaalle alkukeitot suoraan syliin. No vähän sitä tosissaan roiskahti, mutta hätä ei ollut tämännäköinen. Parin (noin kuuden) äärimmäisen kohteliaan anteeksipyynnön jälkeen asiakas ei ollut enää moksiskaan asiasta, eivätkä työkaveritkaan kiinnittäneet asiaan sen enempää huomiota. Sattuu niitä inhimillisiä virheitä näköjään myös Japanissa.

Työpäivän rutiinit ovat pysyneet edellisen postauksen mukaisina, tosin töihin tullessa ei tietenkään voi koskaan tietää mitä päivä tuo tullessaan. Kuvittelimme ehkä vähän naiivisiti sadepäivän olevan ehkä hiljaisempi. Hitot, päivä oli kiireisin koko viikolla! Joten koskaan ei voi tietää, on vain mentävä virran mukana.

Samin vastuulle on annettu koko ajan enemmän ja haastavampia tehtäviä. Ehkä Sami onkin tehnyt jotain oikein? Esimerkiksi Sami on päässyt valmistelmaan lounastöiden ohella illan a la carte -ruokia. Työtehtävät ovat vaihdelleet jäätelön teosta aina mustekalan perkaamiseen. Ja ottakaa nyt Suomessakin jo, jumaliste, onkeenne, ettei se majoneesin teko vaadi kaikenlaisia koneita eikä se muutenkaan ole mitään rakettitiedettä! Täällä luotetaan vaistoon sekä kovaan vispauskäteen (eikä muuten ole leikannut kertaakaan)!

Yhtenä Samin tärkeimmistä reissulle asettamista tavoitteista oli löytää itselleen laadukkaat japanilaiset veitset. Siispä osoitteemme oli Tower Knives Osaka Tennoujin kaupunginosassa. Sami oli tutkinut edellisillan/yön Internettiä ja tullut siihen lopputulokseen, että tänne olisi päästävä! Sieltä löytyisi se, mitä tultiin hakemaan. Ja niinhän se löytyi. Aikaa kului sen verran, että Kaisa ja Nea ehtivät käydä lähellä olleessa eläintarhassa sillä aikaa, kun parkkeerasivat Samin kokkiparkkiin kokeilemaan veitsiä ja valitsemaan omaansa. Pitkän pohdiskelun jälkeen Sami päätyi valitsemaan veitset, jotka on käsin taottu Sakain tunnetussa veitsitakojien kylässä lähellä Osakaa. Kauppasumma jäi vain Samin ja myyjän väliseksi salaisuudeksi.

Tennoujin eläintarhasta sen verran, että paska reissu mutta tulipahan tehtyä...

Tämän viikon kohokohta oli kuitenkin koordinaattorimme Etsukon organisoima Suomi clubin illanistujainen, johon meidät kaikki suomalaiset oli kutsuttu. Yksitoista Suomi-fania kokoontui yksityiseen karaoke-ja kerhotilaan syömään, juomaan, laulamaan ja puhumaan Suomea. Meidät otettiin jälleen kerran avosylin vastaan ja kaikki olivat innostuineita kuulemaan meistä ja Suomesta. Ilta oli rennon letkeä ja toi esiin japanilaisten rennomman puolen. Jäykkinä puurtajina pidetyt japanilaiset vaihtoivat vapaalle ja panivat tanssiksi Gangnam Stylen tahtiin. Op op op...! Ilta oli ikimuistoinen ja sen aikana solmittiin myös uusia ystävyyssuhteita. Yutaka-san innostui siitä, että hän ja Sami pitävät samanlaisesta musiikista ja kutsuikin tämän kanssaan ulos viikonloppuna.

Exploring Kioto!

Vaikka Osakassakin on paljon nähtävää ja tehtävää, on Kansain kohteista ykkönen silti Kioto! Entinen pääkaupunki sulauttaa modernin Japanin historiallisen rinnalle tässä kulttuurikehdossa. Kiotossa voisi viettää viikkoja eikä silti välttämättä ehtisi nähdä kaikkea, mutta me pureuduimme turistien Top Kolmoseen. Saammeko esitellä, Kinkakuji, Arashiyama ja Fushimi Inari Taisha!

Kinkakujin kultainen paviljonki lammen äärellä on näkemisen arvoinen maailmanperintökohde. Turistin tulee ymmärtää, että tästä eteerisestä järvimaisemasta hän maksaa. Temppelialueella on nähtävyyden lisäksi myös paljon erilaisia myyntikojuja. Kaisa innostuikin ostamaan pullon paikallisen panimon erikoisuutta, kultahippu-sakea. 

Suurin osa Kioton turisteista ajattelee ensimmäiseksi Arashiyamasta hämyisää bambumetsikköä, mutta mielestämme Arashiyama oli paljon muutakin kuin kyseinen, vaikkakin vaikuttava bambumetsikkö. Arashiyamasta päälimmäisenä jäi mieleen bambujen lisäksi upea kanjoni ylempänä vuorella, jonne harvempi turisti viitsi helteisenä päivänä kiivetä. Vuorten välissä virtaava rauhaisa joki kylpi auringossa; Suomessa ei vastaavaa juuri pääse näkemään.

Totta puhuen suunnittelimme käyvämme vain kahdessa kohteessa, mutta tällä kertaa ahneella ei ollutkaan paskainen loppu. Iltapäivällä suuntasimme vielä Fushimi Inari Taishan temppelivuorelle etelä-Kiotoon. Inari-jumaluus edustaa rahaonnea ja bisnesmenestystä; saimmekin idean, että nyt kun olemme sopineet välimme Inari-saman kanssa, joutaakin pistää oman puljun pystyyn!

Fushimi Inari Taisha on shintolainen temppeli, josta merkkinä ovat tunnusomaiset oranssit torii-portit. Portti ilmaisee pyhitettyä maata ja symboloi jumalyhteyttä. Vaikka päivä oli jo ollut pitkä ja lämpömittari lähenteli hellelukemia, silti meillä riitti intoa kiivetä temppelivuoren huipulle kilometrien mittainen porrasreitti. Saimme samalla kilometrien mittaisen porrastreenin (Never skip a leg-day!) mutta se kannatti! Maisemat vuoren rinteiltä ovat huikeat!

Seuraavat tulijat eivät saa jättää tätä väliin! Inari-sama kieltää sen!

Juu, elikkäs...

Ensimmäiset muutama päivä Kiitoksessa ovat takana päin ja hommasta on alkanut päästä jyvälle. Ennakkokäsitykset eivät tosin aivan vastanneet todellisuutta, etenkään salin puolella. Keittiöpuolella Sami oli henkisesti valmistautunut siihen, että keittiötyöskentelyssä vaaditaan erityistä tarkkuuttta, mutta erilaiset käytänteet ja tekniikat yllättivät silti. Toisaalta salin puolella Kaisa ei odottanut, että salihenkilöstö osallistuu niinkin aktiivisesti keittiötyöskentelyyn. Saliväki Kiitoksessa nimittäin valmistelee salaattiannokset.

Samin aamu alkaa ns. kaalihaasteella, nimittäin alkusalaattiin kuuluva kaali tulee suikaloida millintarkasti. Kolmantena päivänä alkoi jo sujua, joten tätä vauhtia kuudessa viikossa lienee ehtinyt edistyä jo vähän haastavampiinkin raaka-aineisiin, jopa japanilaisten mittapuulla. Salaattivalmistelujen jälkeen siirrytään kokkien ohjauksella (yhteisen kielen puuttuessa Google Translatorin, Kaisan ja elekielen avulla) päivän pääruokien kimppuun. Lounasaikaan onkin sitten kiireistä, ja Sami on mukana nostamassa annoksia. Kaiken tohinan keskellä pääkokki Kenji Kawagishi maistattaa Samille paljon uusia raaka-aineita ja näyttää uusia toimintatapoja. Lounaskiireen jälkeen tehdään seuraavan päivän misat ja päivän päätteeksi koko henkilöstö ruokailee yhdessä.

Kaisan salipäivä alkaa siivoustöillä: lattiat lakaistaan ja pestään joka aamu ensimmäisenä. Sali katetaan niin pitkälle kuin mahdollista, sillä aivan viime hetkille asti osan asiakkaiden käyttöön tulevasta pöytätilasta valtaavat keittiöpuolen tykötarpeet. Kattamisen jälkeen ei ole aikaa seisoskelulle, vaan salihenkilöstö aloittaa salaattien annostelun, suoraan lautasille. Lisäkkeen kaalista muotoillaan sievä pallo, jonka ympärille salaattiannos kasataan. Ja kun asiakasvirta alkaa valua sisään heti lounasajan alettua, kiire on vain ajan kysymys. Asiakkaat rysähtävät ruokailemaan lähes yhtä aikaa, ja ihmisiä riittää jonoksi asti. Silloin ei auta aikailla tai arastella, vaan pöytään on uskallettava mennä ja asiakasta on kyettävä lähestymään kielimuurista huolimatta. Japanilaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti positiivisesti ulkomaalaiseen tarjoilijaan, ja kielitaidon loppuessa lyhyeen työkaverit ovat heti tukena. Rumba tilausten, kantamisen ja uudelleenkattamisen kanssa jatkuu katkeamatta yhteen saakka, jonka jälkeen asiakasvirta yleensä hiipuu. Viimeisten asiakkaiden poistuttua Kaisa lakaisee vielä uudelleen lattiat ja laitaa salin iltakuntoon.

Yllättäviltäkin tuntuviin asioihin on tottunut nopesti. Ilmapiiri Kiitoksessa on erittäin aiuttavainen ja iloinen, ja kiireen keskellä työpäivät kuluvat kuin siivillä.

Kala-allergikko Japanissa ja muita selviytymistarinoita

Kaisa tässä hei. Tämä lienee yksi harvoista ellei ainoa postaus, jonka kirjoitan yksin. Mutta haluan nyt puhua omasta puolestani siitä minulle suurimmasta haasteesta Japanissa, minkä kanssa elän päivittäin. Nimittäin kala-allergia. Olen vakavasti allerginen kalalle, eli siitä saattaa seurata pahimmillaan hengenvaarallinen tilanne, jos syön sitä vahingossa. Pahimmillaan kurkkuni turpoaa käytännössä umpeen, jos syön kalaa. Kyse on onneksi vain syömisestä; esim. kalan haju ei aiheuta oireita, joten työskentelyä allergiani ei haittaa.

Mutta kuten Japanin kulttuuria ja japanilaista ruokaa tuntevat tietävät, kalan käyttö lähes kaikessa ruoassa makeita jälkiruokia lukuun ottamatta on täällä erittäin tavallista. On kalaa sellaisenaan kypsennettynä, sushissa raakakypsennettynä (ja juu, sushissa oleva kala on siis graavin kaltaista raakakypsennettyä, ei täysin raakaa kuten vähän virheellisesti usein ajatellaan). Sitten on kalalientä (ns. dashi), kalajauhetta, kalarouhetta (katsuo-niminen mausteenkaltainen kalavalmiste) jne. Käytännössä suurin osa japanilaisesta ruoasta sisältää kalaa jossain muodossa. Liemet tehdään tavallisesti dashi-pohjaan, suurin osa kastikkeista sisältää kalaa joko liemipohjassa tai mausteena... Käytännössä kiellettyjen listalla ovat lähes kaikki sushilaadut, kaikki liemipohjaiset nuudeliruoat, kaikki maustekastikkeet sekä ehkä vähän yllättäen myös Japanin kurpitsa, kabocha. Miksi vihanneskin? Koska perinteinen tapa valmistaa kabocha on liuottaa se - tatta da daa! - kalaliemessä. Itse asiassa lienee helpompaa listata ruoat, joita pystyn syömään kuin eritellä epäsopivat.

Miten sitten tulen toimeen? Ensinnäkin, onnekseni toppipaikkamme Kiitos on Western fusion -ravintola, eli reseptit on tehty länsimaiseen tapaan, usein ilman kalaperäisiä aineita. Työpäivinä syömme Kiitoksessa lounaan, ja täytyy antaa erityistunnustus ja kiitos Kiitoksen kokeille, miten paljon vaivaa he näkevät varmistaakseen, etten varmasti vahingossakaan syö kalaa. Se on liikuttavaa!

Töiden ulkopuolella ruokavalioni koostuu kieltämättä enimmäkseen salaatista ja hedelmistä sekä satunnaisesti japanilaisestakin ruoasta. Mikä minut Japanissa on pelastanut on olemassaoleva kielitaitoni. Puhun, ymmärrän ja osaan lukea riittävästi japania, että pystyn pakkausten tuoteselosteet tarkkaan lukemalla löytämään minulle sopivat tuotteet tai ainakin selostamaan tilanteeni ja pyytämään apua natiivipuhujilta. Turvalliseksi todettuja ruokalajeja ovat ainakin kara-age (uppopaistettua kanaa), gyōza (täytettyjä nyyttejä) sekä karee (japanilainen curry). Tosin näihinkin ruokiin pitää suhtautua aina tietyllä varauksella, sillä reseptistä riippuen näihinkin on saatettu käyttää kalaa.

Pelottaako minua? Kieltämättä toisinaan vähän. Annanko sen haitata? En anna. Otan allergiani hyvin vakavasti ja pelaan täällä varman päälle, vaikka se sitten tarkoittaisi, että syön pelkkää salaattia. Tai sitten etsin länsimaista ruokaa, tavallisesti niihin ei lisätä kalaa ellei sitä alkuperäisessä reseptissä ole. Mitä kuitenkin haluan sanoa sinulle, kohtalotoveri kala-allergikko, joka suunnitelet tulevasi Japaniin. Opettele kieltä. Harjoittele myös lukemista, myös kanji-merkkien osalta. Sinun on paljon helpompaa välttää kalaa, kun osaat kysyä tai ymmärrät edes auttavasti kanji-merkkejä. Lataa puhelimeesi offline-kanjisanakirja (itse käytän Takoboto-nimistä) ja Google Translator, sillä saat käännettyä kanji-merkkejä valokuvasta. Selviytyminen kala-allergian kanssa on täällä haastavaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Ikävä totuus on, että iso osa japanilaisen ruoan makuelämyksistä on sinulta saavuttamattomissa, mutta on olemassa fusion-ruokia sekä muutamia muita ruokalajeja, joista nauttimista kala-allergia ei haittaa. Se vaatii jatkuvaa valppautta ja tiettyä ennakkoluuloisuutta, mutta kalaperäisiä aineita sisältävien ruokien välttäminen Japanissa on mahdollista. En voi kuitenkaan riittävästi korostaa oman kielitaidon kartuttamista ja ruokakulttuuriin tutustumista vaikka etukäteenkin. Kala voi olla salakavala täällä, ellet osaa itse varoa. Jos vaikka ravintolassa pyydät ruokaa, joka ei sisällä kalaa, sinun voidaan ymmärtää tarkoittavan vain ruokia, joissa ei ole kalaproteiinia. Ruoka voi silti sisältää esim. kalalientä, ellet erikseen kerro allergiastasi. Kasvisruoan pyytäminen ei auta, sillä kalaa ei Japanissa lähtökohtaisesti pidetä lihana vaan enemmänkin kasvisruokailijallekin sopivana, joten ero on hyvä opetella tekemään selväksi.

Japani on minulle haastava, mutta minulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa kalasta koskaan tulla minulle ongelmaa. Olen oppinut, että kaupassa käydessäni joka ainoa purkin kylki on luettava, joka ikisen kerran ruokaa tilatessani asia on selitettävä uudelleen ja uudelleen. Mutta sitten luen, sittenpähän selitän. Kielitaitoni pelastaa minut täällä, sen avulla kala-allergikkokin selviää Japanissa.

Hajimemashou! Hyvään alkuun.

Konnichi ha!

Ensimmäiset päivät ovat takana ja fiilikset ovat innostavat sekä odottavat.  Saavuttuamme tiistai aamuna yhdeksän maissa paikallista aikaa Osakaan, toiminta alkoi välittömästi. Kentällä meitä vastassa oli Hanakon edustaja. Hän vei meidät ensimmäiseksi lounaalle hienoon lounasravintolaan. Tartuimme heti lounaalla härkää sarvista ja uskalsimme kokeilla paikallisia herkkuja; Kaisa söi Japanin currya ja Sami innostui heti mereneläviä sisältävästä pastasta.

Keskiviikko aamuun herättiinkin sitten ihanassa säässä. Lämpötila hipoi jo aamulla 20 astetta.  Hanako-porukan kanssa lähdimme perinteiseen puistoon. Siellä pääsimme nauttimaan japanilaisen puutarhan kauneudesta, sekä ennenkaikkea kauniimillaan olevista kirsikankukista. Päivän kohokohta oli ehdottomasti perinteiseen teeseremoniaan osallistuminen. Mikä kunnia!

Loma loppui lyhyeen, sillä tänään torstaina tutustuimme tuleviin toppipaikkoihimme. Emme päässeet Kaisan kanssa heti aamusta jännityksestä meidän toppipaikkamme suhteen, koska tutustuimme ensiksi japanilaisiin vanhainkoteihin. Yleisvaikutelma oli todella positiivinen ja hyväntuulinen. Eräässä vanhainkodissa tapasimme 90-vuotiaan rouvan, joka villitsi tunnelman upealla tervetulias-hulallaan. Lounaalle suuntasimme meidän toppipaikkana toimivaan Kiitos-ravintolaan. Kaisa herkutteli napolinpastalla ja Sami nautiskeli tällä kertaa currya. Lounaan yhteydessä tapasimme ravintolan head chefin ja samalla hävisi turha jännittäminen. Lupsakanoloinen ukko😌
Huomenna sitten hommiin - ganbarimasu!