Juu, elikkäs...

Ensimmäiset muutama päivä Kiitoksessa ovat takana päin ja hommasta on alkanut päästä jyvälle. Ennakkokäsitykset eivät tosin aivan vastanneet todellisuutta, etenkään salin puolella. Keittiöpuolella Sami oli henkisesti valmistautunut siihen, että keittiötyöskentelyssä vaaditaan erityistä tarkkuuttta, mutta erilaiset käytänteet ja tekniikat yllättivät silti. Toisaalta salin puolella Kaisa ei odottanut, että salihenkilöstö osallistuu niinkin aktiivisesti keittiötyöskentelyyn. Saliväki Kiitoksessa nimittäin valmistelee salaattiannokset.

Samin aamu alkaa ns. kaalihaasteella, nimittäin alkusalaattiin kuuluva kaali tulee suikaloida millintarkasti. Kolmantena päivänä alkoi jo sujua, joten tätä vauhtia kuudessa viikossa lienee ehtinyt edistyä jo vähän haastavampiinkin raaka-aineisiin, jopa japanilaisten mittapuulla. Salaattivalmistelujen jälkeen siirrytään kokkien ohjauksella (yhteisen kielen puuttuessa Google Translatorin, Kaisan ja elekielen avulla) päivän pääruokien kimppuun. Lounasaikaan onkin sitten kiireistä, ja Sami on mukana nostamassa annoksia. Kaiken tohinan keskellä pääkokki Kenji Kawagishi maistattaa Samille paljon uusia raaka-aineita ja näyttää uusia toimintatapoja. Lounaskiireen jälkeen tehdään seuraavan päivän misat ja päivän päätteeksi koko henkilöstö ruokailee yhdessä.

Kaisan salipäivä alkaa siivoustöillä: lattiat lakaistaan ja pestään joka aamu ensimmäisenä. Sali katetaan niin pitkälle kuin mahdollista, sillä aivan viime hetkille asti osan asiakkaiden käyttöön tulevasta pöytätilasta valtaavat keittiöpuolen tykötarpeet. Kattamisen jälkeen ei ole aikaa seisoskelulle, vaan salihenkilöstö aloittaa salaattien annostelun, suoraan lautasille. Lisäkkeen kaalista muotoillaan sievä pallo, jonka ympärille salaattiannos kasataan. Ja kun asiakasvirta alkaa valua sisään heti lounasajan alettua, kiire on vain ajan kysymys. Asiakkaat rysähtävät ruokailemaan lähes yhtä aikaa, ja ihmisiä riittää jonoksi asti. Silloin ei auta aikailla tai arastella, vaan pöytään on uskallettava mennä ja asiakasta on kyettävä lähestymään kielimuurista huolimatta. Japanilaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti positiivisesti ulkomaalaiseen tarjoilijaan, ja kielitaidon loppuessa lyhyeen työkaverit ovat heti tukena. Rumba tilausten, kantamisen ja uudelleenkattamisen kanssa jatkuu katkeamatta yhteen saakka, jonka jälkeen asiakasvirta yleensä hiipuu. Viimeisten asiakkaiden poistuttua Kaisa lakaisee vielä uudelleen lattiat ja laitaa salin iltakuntoon.

Yllättäviltäkin tuntuviin asioihin on tottunut nopesti. Ilmapiiri Kiitoksessa on erittäin aiuttavainen ja iloinen, ja kiireen keskellä työpäivät kuluvat kuin siivillä.