keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Juu, elikkäs...

Ensimmäiset muutama päivä Kiitoksessa ovat takana päin ja hommasta on alkanut päästä jyvälle. Ennakkokäsitykset eivät tosin aivan vastanneet todellisuutta, etenkään salin puolella. Keittiöpuolella Sami oli henkisesti valmistautunut siihen, että keittiötyöskentelyssä vaaditaan erityistä tarkkuuttta, mutta erilaiset käytänteet ja tekniikat yllättivät silti. Toisaalta salin puolella Kaisa ei odottanut, että salihenkilöstö osallistuu niinkin aktiivisesti keittiötyöskentelyyn. Saliväki Kiitoksessa nimittäin valmistelee salaattiannokset.

Samin aamu alkaa ns. kaalihaasteella, nimittäin alkusalaattiin kuuluva kaali tulee suikaloida millintarkasti. Kolmantena päivänä alkoi jo sujua, joten tätä vauhtia kuudessa viikossa lienee ehtinyt edistyä jo vähän haastavampiinkin raaka-aineisiin, jopa japanilaisten mittapuulla. Salaattivalmistelujen jälkeen siirrytään kokkien ohjauksella (yhteisen kielen puuttuessa Google Translatorin, Kaisan ja elekielen avulla) päivän pääruokien kimppuun. Lounasaikaan onkin sitten kiireistä, ja Sami on mukana nostamassa annoksia. Kaiken tohinan keskellä pääkokki Kenji Kawagishi maistattaa Samille paljon uusia raaka-aineita ja näyttää uusia toimintatapoja. Lounaskiireen jälkeen tehdään seuraavan päivän misat ja päivän päätteeksi koko henkilöstö ruokailee yhdessä.

Kaisan salipäivä alkaa siivoustöillä: lattiat lakaistaan ja pestään joka aamu ensimmäisenä. Sali katetaan niin pitkälle kuin mahdollista, sillä aivan viime hetkille asti osan asiakkaiden käyttöön tulevasta pöytätilasta valtaavat keittiöpuolen tykötarpeet. Kattamisen jälkeen ei ole aikaa seisoskelulle, vaan salihenkilöstö aloittaa salaattien annostelun, suoraan lautasille. Lisäkkeen kaalista muotoillaan sievä pallo, jonka ympärille salaattiannos kasataan. Ja kun asiakasvirta alkaa valua sisään heti lounasajan alettua, kiire on vain ajan kysymys. Asiakkaat rysähtävät ruokailemaan lähes yhtä aikaa, ja ihmisiä riittää jonoksi asti. Silloin ei auta aikailla tai arastella, vaan pöytään on uskallettava mennä ja asiakasta on kyettävä lähestymään kielimuurista huolimatta. Japanilaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti positiivisesti ulkomaalaiseen tarjoilijaan, ja kielitaidon loppuessa lyhyeen työkaverit ovat heti tukena. Rumba tilausten, kantamisen ja uudelleenkattamisen kanssa jatkuu katkeamatta yhteen saakka, jonka jälkeen asiakasvirta yleensä hiipuu. Viimeisten asiakkaiden poistuttua Kaisa lakaisee vielä uudelleen lattiat ja laitaa salin iltakuntoon.

Yllättäviltäkin tuntuviin asioihin on tottunut nopesti. Ilmapiiri Kiitoksessa on erittäin aiuttavainen ja iloinen, ja kiireen keskellä työpäivät kuluvat kuin siivillä.






tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kala-allergikko Japanissa ja muita selviytymistarinoita

Kaisa tässä hei. Tämä lienee yksi harvoista ellei ainoa postaus, jonka kirjoitan yksin. Mutta haluan nyt puhua omasta puolestani siitä minulle suurimmasta haasteesta Japanissa, minkä kanssa elän päivittäin. Nimittäin kala-allergia. Olen vakavasti allerginen kalalle, eli siitä saattaa seurata pahimmillaan hengenvaarallinen tilanne, jos syön sitä vahingossa. Pahimmillaan kurkkuni turpoaa käytännössä umpeen, jos syön kalaa. Kyse on onneksi vain syömisestä; esim. kalan haju ei aiheuta oireita, joten työskentelyä allergiani ei haittaa.

Mutta kuten Japanin kulttuuria ja japanilaista ruokaa tuntevat tietävät, kalan käyttö lähes kaikessa ruoassa makeita jälkiruokia lukuun ottamatta on täällä erittäin tavallista. On kalaa sellaisenaan kypsennettynä, sushissa raakakypsennettynä (ja juu, sushissa oleva kala on siis graavin kaltaista raakakypsennettyä, ei täysin raakaa kuten vähän virheellisesti usein ajatellaan). Sitten on kalalientä (ns. dashi), kalajauhetta, kalarouhetta (katsuo-niminen mausteenkaltainen kalavalmiste) jne. Käytännössä suurin osa japanilaisesta ruoasta sisältää kalaa jossain muodossa. Liemet tehdään tavallisesti dashi-pohjaan, suurin osa kastikkeista sisältää kalaa joko liemipohjassa tai mausteena... Käytännössä kiellettyjen listalla ovat lähes kaikki sushilaadut, kaikki liemipohjaiset nuudeliruoat, kaikki maustekastikkeet sekä ehkä vähän yllättäen myös Japanin kurpitsa, kabocha. Miksi vihanneskin? Koska perinteinen tapa valmistaa kabocha on liuottaa se - tatta da daa! - kalaliemessä. Itse asiassa lienee helpompaa listata ruoat, joita pystyn syömään kuin eritellä epäsopivat.

Miten sitten tulen toimeen? Ensinnäkin, onnekseni toppipaikkamme Kiitos on Western fusion -ravintola, eli reseptit on tehty länsimaiseen tapaan, usein ilman kalaperäisiä aineita. Työpäivinä syömme Kiitoksessa lounaan, ja täytyy antaa erityistunnustus ja kiitos Kiitoksen kokeille, miten paljon vaivaa he näkevät varmistaakseen, etten varmasti vahingossakaan syö kalaa. Se on liikuttavaa!
Töiden ulkopuolella ruokavalioni koostuu kieltämättä enimmäkseen salaatista ja hedelmistä sekä satunnaisesti japanilaisestakin ruoasta. Mikä minut Japanissa on pelastanut on olemassaoleva kielitaitoni. Puhun, ymmärrän ja osaan lukea riittävästi japania, että pystyn pakkausten tuoteselosteet tarkkaan lukemalla löytämään minulle sopivat tuotteet tai ainakin selostamaan tilanteeni ja pyytämään apua natiivipuhujilta. Turvalliseksi todettuja ruokalajeja ovat ainakin kara-age (uppopaistettua kanaa), gyōza (täytettyjä nyyttejä) sekä karee (japanilainen curry). Tosin näihinkin ruokiin pitää suhtautua aina tietyllä varauksella, sillä reseptistä riippuen näihinkin on saatettu käyttää kalaa.

Pelottaako minua? Kieltämättä toisinaan vähän. Annanko sen haitata? En anna. Otan allergiani hyvin vakavasti ja pelaan täällä varman päälle, vaikka se sitten tarkoittaisi, että syön pelkkää salaattia. Tai sitten etsin länsimaista ruokaa, tavallisesti niihin ei lisätä kalaa ellei sitä alkuperäisessä reseptissä ole. Mitä kuitenkin haluan sanoa sinulle, kohtalotoveri kala-allergikko, joka suunnitelet tulevasi Japaniin. Opettele kieltä. Harjoittele myös lukemista, myös kanji-merkkien osalta. Sinun on paljon helpompaa välttää kalaa, kun osaat kysyä tai ymmärrät edes auttavasti kanji-merkkejä. Lataa puhelimeesi offline-kanjisanakirja (itse käytän Takoboto-nimistä) ja Google Translator, sillä saat käännettyä kanji-merkkejä valokuvasta. Selviytyminen kala-allergian kanssa on täällä haastavaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Ikävä totuus on, että iso osa japanilaisen ruoan makuelämyksistä on sinulta saavuttamattomissa, mutta on olemassa fusion-ruokia sekä muutamia muita ruokalajeja, joista nauttimista kala-allergia ei haittaa. Se vaatii jatkuvaa valppautta ja tiettyä ennakkoluuloisuutta, mutta kalaperäisiä aineita sisältävien ruokien välttäminen Japanissa on mahdollista. En voi kuitenkaan riittävästi korostaa oman kielitaidon kartuttamista ja ruokakulttuuriin tutustumista vaikka etukäteenkin. Kala voi olla salakavala täällä, ellet osaa itse varoa. Jos vaikka ravintolassa pyydät ruokaa, joka ei sisällä kalaa, sinun voidaan ymmärtää tarkoittavan vain ruokia, joissa ei ole kalaproteiinia. Ruoka voi silti sisältää esim. kalalientä, ellet erikseen kerro allergiastasi. Kasvisruoan pyytäminen ei auta, sillä kalaa ei Japanissa lähtökohtaisesti pidetä lihana vaan enemmänkin kasvisruokailijallekin sopivana, joten ero on hyvä opetella tekemään selväksi.

Japani on minulle haastava, mutta minulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa kalasta koskaan tulla minulle ongelmaa. Olen oppinut, että kaupassa käydessäni joka ainoa purkin kylki on luettava, joka ikisen kerran ruokaa tilatessani asia on selitettävä uudelleen ja uudelleen. Mutta sitten luen, sittenpähän selitän. Kielitaitoni pelastaa minut täällä, sen avulla kala-allergikkokin selviää Japanissa.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Hajimemashou! Hyvään alkuun.


Konnichi ha!

Ensimmäiset päivät ovat takana ja fiilikset ovat innostavat sekä odottavat.  Saavuttuamme tiistai aamuna yhdeksän maissa paikallista aikaa Osakaan, toiminta alkoi välittömästi. Kentällä meitä vastassa oli Hanakon edustaja. Hän vei meidät ensimmäiseksi lounaalle hienoon lounasravintolaan. Tartuimme heti lounaalla härkää sarvista ja uskalsimme kokeilla paikallisia herkkuja; Kaisa söi Japanin currya ja Sami innostui heti mereneläviä sisältävästä pastasta.

Keskiviikko aamuun herättiinkin sitten ihanassa säässä. Lämpötila hipoi jo aamulla 20 astetta.  Hanako-porukan kanssa lähdimme perinteiseen puistoon. Siellä pääsimme nauttimaan japanilaisen puutarhan kauneudesta, sekä ennenkaikkea kauniimillaan olevista kirsikankukista. Päivän kohokohta oli ehdottomasti perinteiseen teeseremoniaan osallistuminen. Mikä kunnia!

Loma loppui lyhyeen, sillä tänään torstaina tutustuimme tuleviin toppipaikkoihimme. Emme päässeet Kaisan kanssa heti aamusta jännityksestä meidän toppipaikkamme suhteen, koska tutustuimme ensiksi japanilaisiin vanhainkoteihin. Yleisvaikutelma oli todella positiivinen ja hyväntuulinen. Eräässä vanhainkodissa tapasimme 90-vuotiaan rouvan, joka villitsi tunnelman upealla tervetulias-hulallaan. Lounaalle suuntasimme meidän toppipaikkana toimivaan Kiitos-ravintolaan. Kaisa herkutteli napolinpastalla ja Sami nautiskeli tällä kertaa currya. Lounaan yhteydessä tapasimme ravintolan head chefin ja samalla hävisi turha jännittäminen. Lupsakanoloinen ukko😌
Huomenna sitten hommiin - ganbarimasu!